Mihin se kesä katosi?

Onpa vauhdilla mennyt tämäkin kesä! Koulun kellot jo kilkattaa kulman takana, niin lapsilla kuin minullakin. Suoraan sanottuna kiinnostus tällä hetkellä ihan nollassa, mutta eiköhän se tästä.

Koko kesä on ollut yhtä myllerrystä; kun hautajaisista selvittiin, kotorintamalla onkin ollut yhtä vuoristorataa. Itsellä takaraivossa painaa tämä raskautumattomuus, missä vika kun ei tärppää?? Väkisinkin se heijastuu parisuhteeseen ja kesä onkin ollu yhtä riitelyä, eikä asiaa helpota yhtään se, että isäntä oli viis viikkoa kotona, liika on liikaa siinäkin :) Sitten kun tuli viimeinen lomaviikko ja oltais saatu olla kahdestaan (tietty kirppu matkassa mukana, mutta ihan eri asia kuin suurperheenä olo), niin eiköhän isäntä sitten keksi lähteä harrastelemaan, että v***n kiva. Paljon taas puhetta hellyydestä ja huomioimisesta, tai pikemminkin niiden puutteesta, isäntä heitti jo eroajatuksenkin ilmoille.. huoh. Jotenkin nyt vaan ahdistaa ihan liikaa tämä kaikki. Ehkä on vaan hyvä, että meen töihin ja opiskelemaan, saa ainakin muuta ajateltavaa ja on varmaan niin väsyksis ettei tartte edes vaivautua vonkaamaan isännältä, saapahan sekin rauhan... Tähän sopii niin hyvin Samuli Putron biisin sanat: "Eipä nihkeä ääni tuo napsutus / keittiönpöydästä olkkariin asti / Se on näppis, kun sormien alla / saa huomion kaiken armottomasti / Anna nyt / No enhän anna / Anna nyt / No enhän anna..."

On kesään paljon mukaviakin asioita mahtunut; laitoin tyttöjen huoneen kokonaan uusiksi ja nyt on ekaluokkalaisella läksyjentekopaikka valmiina. Ollaan pieniä reissuja tehty Pirkanmaalla, lasten ehdoilla. Pitkästä aikaa mattopesullakin päässyt käymään ja uimassa, viime kesänä kun raskauden takia ei juuri uskaltanut veteen mennä. Ja lenkillä oon käyny päätä tuulettamassa :)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..

Viime kerrasta onkin jonkin aikaa...
Päätin silloin kuitenkin lähteä yötä myöten ajamaan sairaalaan monen sadan kilometrin päähän katsomaan äidinäitiä. Onneksi menin sanomaan hyvästit sillä seuraavana iltana mumma nukkui pois. RASKASTA! Hautajaisjärjestelyjä tässä sitten ollut ja perjantaina suunnataan sitten koko perheen voimin Pohjanmaalle ja lauantaina olis hautajaiset...

Mutta on tänne iloisiakin asioita sadellut; kuopus kehittyy niin huimaa tahtia ettei meinaa itse perässä pysyä :) Kovasti musiiki tuntuu olevan verissä; heti kun kuulee musiikkia alkaa hytkyminen ja laulu tai siis mölinä :)
Keskikasti lähti tänään kesäleirille into piukassa: saavat uida ja temmeltää sydämensä kyllyydestä.
Esikoinen lähti jo ennakkoon Pohjanmaalle äidin kans. Isännän kesäloma alkoi tänään ja nyt saadaan viettää laatuaikaa ihan urakalla, suunnitelmissa onkin syömistä ulkona (muuallakin kuin takapihalla grillin vieressä), shoppailua ja löhöilyä.

Meni hermot vanhaan puhelimeen ja meinasin jo kääntyä toiseen merkkiin, mutta järki voitti ja pysyn merkkiuskollisena. Nyt siis uusi puhelin tilattu, sitä odotellessa :) Ja ostin tänään uudet juoksukengätkin niin pääsee taas juoksemaan :)

Olihan viikonloppu

Ei oikein tiedä, mitä ajatella..

Viikonloppu alkoi lauantaina lasten todistustenhaulla, esikoinen pääsi yllättämään :) Kevään porkkanana oli uusi kosketusnäyttöpuhelin jos saa nostettua keskiarvoaan 8,1 :een, mutta neiti tempaskin keskiarvonsa 8,4 :ään! Puhelimen ostoon siis :) Ekaluokkalainen sai ihan kivan todistuksen, sanotaanko odotetunlaisen. Ai niin, esikoisen hymytyttö-patsaskin tuli kotiin.

Lauantaipäivä nautittiin ihanasta seurasta kun hyvä ystäväni ja esikoisen kummitäti perheineen tuli meille grillailemaan ja kahvittelemaan.

Koko viikonloppua varjosti kuitenkin ikävät uutiset Pohjanmaalta; äidinäiti on huonossa kunnossa sairaalassa; taustalla jo munuaisten vajaatoiminta ja nyt iski sepsis. Mitä ilmeisemmin ei tule selviämään :( Raskasta, varsinkin kun en pääse häntä katsomaan, mutta ajatuksissa on koko ajan...

Tunteiden aallokossa

Huh, onpas päivällä ollut pituutta...
Aamusta ahkerana väänsin soseita neidille ja leipasin yhden piirakan, sitten saikin jo juosta pojan kans hammaslääkärille. Päivän posti toi kirjeen, jossa oli sekä hyviä että huonoja uutisia; kuopus on saanut syksylle hoitopaikan, mutta hoitopaikka sijaitsee hankalan matkan takana ja lähempänä olisi ollut yhdeksän muuta päiväkotia. Soitin kiukkuisen puhelun päivähoitoyksikköön saadakseni joitain vastauksia. Lopputuloksena se, että otamme paikan vastaan ja anoimme jo siirtoa lähempään päiväkotiin. Todennäköisyys päästä lähemmäs ei oo suuren suuri, mutta yrittänyttä ei laiteta, tai jotain..

Täytyi käydä vielä tänäänkin kaupassa hakemassa salaattivärkkejä kun huomenna tulee kaveri perheensä kanssa grillailemaan, ihanaa! Joten hus,pois ikävät ajatukset ja nauttimaan hyvästä seurasta!
Sitä ennen täytyis kuitenkin vielä siivota koko kämppä, mutta jätän sen suosiolla huomiselle ja lähden lenkille tuulettamaan loputkin ikävät ajatukset pois :)

Isäntäkin kotiutui vihdoin reissusta, ei toki ollu kun tän päivän, mutta aina huomaa kun tekee pidemmän päivän niin itellä tuntuu seinät kaatuvan päälle. Hah, isäntä pääsi heti siivoomaan pissoja lattialta :)

Mutta nyt tämä akka lähtee pään tyhjäykselle!

Kiristääkö vanne päätäsi?

Nyt kiristää meinaan taas ihan huolella... Kuopukselle tarvis vaatteita hankkia ja kävinkin äsken pyörähtämäs parissa kaupassa ja ei niissä ollu mitään! Tai olis jos olis pätäkkää enempi, mutta ei meikäläisen kukkarolle sopivia vaatteita.. Meni kyllä aamupäivä ihan mukavasti, mutta kun kotiin päästiin niin alkoi väsykitinät.. sen siitä saa kun kuudelta herää.. Ja mikä ihme siinä on kun pitää aina tietokoneen hiiri vetää lattialle? Meillä siis pöytäkone ja käy tuolta pöydän alta vetämäs johdosta sen hiiren alas, sitten mä saan aina pujotella sitä harrastaen akrobatiaa :)

Illalla olis sitten viimeiset rutistukset kevätjuhlien suhteen, saa nähdä kuinka raastava ilta tulee kun tunnetusti koulun liikuntasali on kuuma paikka eikä se 500 ihmistä sitä asiaa yhtään helpota. Katotaan saako isäntä lähtee tuon kuopuksen kans kotiin kesken kaiken.

Mä en kyllä oo yhtään kesäihminen, mä en tykkää tästä kuumuudesta yhtään! Eikä tuo arskanpalvonta oo mun juttu ollenkaan, mä oonkin kesäsin aina kalkkilaivan kapteeni, mutta parempi sekin kuin rapu, palan nimittäin äärettömän herkästi. Saa nähdä miten kesä menee lasten kans ku koulujen loputtua alkaa varmaan se uimarannalle vinkuminen, meiltä lähimmälle kunnon rannalle on matkaa 4km ja eihän nuo jaksa ainakaan takasin kylmissään sieltä polkee. Isäntä on "lomalla" heinäkuun, siis palkkatyöstään, mutta saa nähdä onko meillä auto käytössä vai huristeleeko isäntä sillä jossain. Silloinhan voi helposti mennä välillä sinne rannallekin kun pääsee ihan viereen autolla. 

Mutta nyt tarvii alkaa laittamaan ruokaa kuopukselle täällä pätsissä... huh, hiki virtaa jo pelkästä ajatuksesta :)

Vauvakuumeilua

Kuumetta pukkaa, jatkuvasti!

Vaikka tuo kuopus onkin vasta 10kk, niin vauvakuumetta pukkaa todenteolla. Olen ns.helposti raskautuvaa tyyppiä; esimerkiksi kuopus sai alkunsa välittömästi kierukan poiston jälkeen. Nyt sitten imetys tuntuu sekoittavan tän tädin hormonitasapainoa oikein urakalla. Synnytyksen jälkeen kahdet monsuunit ja niidenkin välillä oli kolme kuukautta. Yritä tässä sitten laskeskella mahdollisia ovulaatioajankohtia... Toisaalta pitäis saada tuota opiskelua taas eteenpäin ja täytyis tienatakin välillä, mutta jos sais toivoo niin haluaisin maksimissaan kahden vuoden ikäeron.. mutta eipä sitä paljon toiveita kuunnella siinä asias :)

Häpeilyä

Joskus tuntuu, että lasten takia saa hävetä silmät päästään. Täytyy koputtaa puuta, etteivät vielä ole möläytelleet ihmisten ilmoilla mitään typeryyksiä. Mutta.. viimeksi kevätjuhlissa alkuviikosta hävetti taas niin paljon! Neiti 6v. istuu penkillä kasvot yleisöön päin, kantapäät penkillä ja mekko jossain. Onhan se hienoa, että kaikki näkivät kuinka hienot pikkarit neidillä on. Sitten täytyikin vähä kaivella nenää ja kohta pistettiin ranttaliksi... 

No, onneks ei ollut ainoa joka siellä "mörhöili"... mutta mielenkiinnolla seuraaviin kevätjuhliin huomenna....